Sari Näre

VTT, sosiologian dosentti, tutkija, kirjailija, äiti

Parempi Helsinki

1. Helpompi Helsinki:

Politiikan tehtävä on helpottaa arkeamme. Hyvä arki edellyttää mm. laadukasta ja riittävää päivähoitoa ja iltapäivähoitoa lapsillemme, hyvää vanhustenhoitoa, omaishoidon järjestymistä tarpeen mukaan, asunnottomuuden poistamista, kattavaa ja sujuvaa joukkoliikennettä, mahdollisuutta liikkua kaupungissa esteettömästi ja olla altistumatta jatkuvalle melulle. Näiden edellytysten eteen olen tehnyt työtä ja työsarkaa riittää. Julkisen liikenteen käyttämistä ja yöruuhkia helpottaisi toimivan taksibussijärjestelmän kehittäminen, mistä olen tehnyt useita aloitteita. Toimiva tarkoittaa sitä, että kyytiin pääsee myös kadulta suoraan ilman virtuaalisia etukäteisvaraamisia ja kyydin voi maksaa myös rahalla. KutsuPlus -järjestelmän rajoitteena on ollut virtuaalibyrokratia.

Jos meillä olisi perustulojärjestelmä, vanhustenhoitoa ja lastenhoitoakin olisi helpompi räätälöidä vaihtuvien elämäntilanteiden mukaan. Erityisen tärkeä tavoite on tukea yksinhuoltajien arkea ja saada päiväkoti- ja opetusryhmiä pienemmiksi lasten kokeman stressin vähentämiseksi. Tämä helpottaisi varsinkin aistiherkkien lasten oppimisen edellytyksiä. Luottamustehtävissäni olen jatkuvasti pyrkinyt tuomaan erilaisten aistijoiden ja oppijoiden näkökulmaa esiin ja puolustanut sitä, ettei Helsingissä leikata erityistukea tarvitsevien lasten resursseista vaan satsataan niihin.

2. Turvallisempi Helsinki:

Turvallisuus merkitsee paitsi fyysistä turvallisuutta myös ennen kaikkea sosiaalista turvallisuutta, joka saavutetaan harjoittamalla sosiaalisesti oikeudenmukaista ja eriarvoisuutta ehkäisevää kohtaavaa sosiaalipolitiikkaa. Helpottamalla kansalaisaktivismin ja vapaaehtoistoiminnan tekemistä kasvatetaan kaupunkilaisten keskinäistä sosiaalista voimaa ja samalla sosiaalista turvallisuutta. Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan puheenjohtajana olen pyrkinyt edistämään tätä tavoitetta.

Yksi turvallisuuden osatekijöistä on rasismin, väkivallan, kiusaamisen ja vihapuheen ehkäisy, minkä eteen olen tehnyt paljon töitä niin tutkijana kuin luottamustoimissanikin. 1990 -luvulla tekemäni lukuisat aloitteet katuprostituution ehkäisemiseksi ovat osaltaan hillinneet ilmiön leviämistä – tavoite saatiin järjestyslakiin. Ihanteena on kiusaamaton kaupunki: julkisella alueella pitää saada liikkua rauhassa, kunnan työpaikoissa ja kouluissa ei suvaita kiusaamista eikä palveluissa saa kyykyttää kuntalaisia.

3. Terveempi Helsinki:

Terveyden edistäminen on tärkeä elämänlaatuamme parantava tavoite, samoin myös eri sairauksien yhdenmukainen kohtelu. Mielenterveysongelmiin ei vieläkään suhtauduta yhtä vakavasti kuin kehon sairauksiin. Vuosituhannen vaihteessa tekemäni aloitteen pohjalta Helsingin kaupungissa laadittiin mielenterveysohjelma, jonka toteuttaminen jäi puolitiehen, osittain koska samoihin aikoihin Helsinki joutui valtion lanseeraaman yhteisöverouudistuksen takia leikkaamaan yllättäen menojaan. Varsinkin lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen hoitopolut ja yhteys lastensuojelun kanssa on saatava kuntoon. Olen ajanut eri yhteyksissä läheisneuvonpidon kehittämistä Helsingissä. Myös kaksoisdiagnoosipotilaiden heitteillejätön sijaan on kehitettävä hoitoa siten, että heiltä ei evätä terapiaa ja psyykkistä kuntoutusta niin kaun kuin alkoholiongelma on päällä.

4. Reilumpi Helsinki:

Helsinki on Suomen monikulttuurisin kaupunki. Tämä on suuri voimavara. Esimerkiksi suurimmalla osalla nuoren polven pienyrittäjistä on maahanmuuttajatausta vanhempiensa kautta. Jos rasismia ja vierasvihaa ei hillitä, hukataan paljon paitsi henkisiä myös taloudellisia resursseja, kun kansainvälisyyteen kasvaneet, hyvän peruskoulutuksen saaneet nuoret suuntaavat kapasiteettinsa pois Suomesta. Rasismin ja vihapuheen ehkäisy on tärkeä tekijä avoimen ja reilun ilmapiirin luomisessa pääkaupunkiimme, joka suosii myös Reilun kaupan tuotteita. Reilu kaupunki on oikeudenmukainen ja monimuotoinen. Se tarkoittaa myös moninaisia ja kohtuuhintaisia asumisratkaisuja paitsi perheille ja kimppa-asujille myös yhden hengen talouksille, joita on noin puolet helsinkiläistalouksista.

5. Rennompi Helsinki:

Jotta elämämme olisi vähemmän kiireistä, arjen aamuihin on syytä saada joustamisen varaa. Työ- ja koulupäivien aloittamista olisi inhimillistä porrastaa ja joustavoittaa, mikä vähentäisi myös liikenneruuhkia. Olen tehnyt aloitteita mm. iltapäiväperuskoululuokkien järjestämiseksi ja yläasteikäisten kouluunmenoaikojen kohtuullistamiseksi, mutta tavoitteen tarpeellisuuden tiedostaminen etenee hitaasti. Iltatöitä tekevien vanhempien lapsilla pitää myös olla oikeus saada viettää aikaa vanhempiensa kanssa yhtä paljon kuin päivätyöläistenkin lapsilla.

Työaikojen joustot parantaisivat myös kaupungin henkilöstön arjen hallintaa ja helpottaisivat työn ja perheen yhteensovittamista. Rennompi Helsinki parantaa meidän kaikkien elämän laatua ja mahdollistaa luovuuden. Sinne minne luovuus kasautuu, kerääntyy myös taloudellista pääomaa. Helsingillä on tähän ainutlaatuiset edellytykset Suomessa ja kulttuurilla onkin erityinen sijansa kaupungissamme. Omalta osaltani olen tehnyt aloitteita erityisesti lastenkulttuurin ja kulttuurisen nuorisotyön kehittämiseksi.

6. Kauniimpi Helsinki:

Helsingissä on rakennettu paljon monotonista, lasista ja kalseaa arkkitehtuuria, ja toivoisinkin että tulevassa suunnittelussa käytettäisiin enemmän värejä, pyöreitä muotoja, ornamentiikkaa sekä perinteisiä ja monikulttuurisia elementtejä. Tähän on vaikea poliittisesti vaikuttaa, ja siinä olisikin tilausta kansalaisliikkeelle. Viime vuosikymmenellä nostin esiin kaupallisten ulkomainosten tuottaman visuaalisen häirinnän haitallisuuden kaupungin julkisissa tiloissa, ja se saattoi osaltaan hillitä pahimpia sissimainonnan ylilyöntejä. Valtuusto hyväksyi myös ponteni sen selvittämiseksi, voidaanko alkoholin mielikuvamainonta kieltää kaupungin julkisissa tiloissa.

7. Vihreämpi Helsinki:

Helsingissä on surutta kaadettu kaupunkipuita uusien suunnitelmien ja työmaiden tieltä. Kaupunkipuut elävöittävät katukuvaa ja luovat luonnollisia melumuureja, ja olen tehnyt aloitteita niiden suojelemiseksi. Kaupunkipuustrategia on otettava vakavasti eikä puistoja tule tuhota. Pyörä- ja jalankulkuväylien erottamista toisistaan on edistetty toistakymmentä vuotta sitten tekemäni valtuustoponnen edellyttämänä. Olen pyrkinyt myös vaikuttamaan kierrätyksen kehittämiseen ja siinä tarvitaan vielä paljon työtä. Olemme jälkipolvillemme velkaa sen, että luomme kulutukseemme ekologisesti kestäviä ratkaisuja.

8. Syrjimätön Helsinki:

Sosiaalisesti kestävä henkilöstöpolitiikka on hyvien palvelujen laadun tae. Työssäni tarkastuslautakunnassa ja tasa-arvotoimikunnassa olen pyrkinyt edistämään syrjimättömän henkilöstöpolitiikan kehittämistä. Siihen kuuluvat mm. palkkatasa-arvo, hyvä esimiestyö, eri työsuhteissa toimivien yhdenvertainen kohtelu sekä nollatoleranssi kiusaamiselle ja väkivallalle. Helsingin kaupunki sai STM:n tasa-arvopalkinnon vuonna 2006, kun olin tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja.

Samoin toiminnallinen tasa-arvo eli kuntalaisten yhdenvertainen kohtelu palveluiden saannissa on taattava ja tasa-arvotyö on saatettava myös osaksi koulujen arkea. Yhdenvertainen kohtelu koulutuspolulla on vielä helsinkiläisten nuorten osalta pitkän matkan päässä, kun nykyhallitus leikkaa ammattiopinnoista: peruskoulunsa päättäneiden helsinkiläisnuorten on ollut muutenkin vaikea päästä ammattiopintoihin (lukioon pääsee noin 90%), koska valtiovalta syrjii Helsinkiä koulutuspaikkojen jaossa. Tuhansien helsinkiläisnuorten syrjäyttäminen ja ajaminen toimeentulotuelle on johtunut aluepolitiikan harjoittamisesta koulutuspolitiikan kustannuksella. Tähän on tultava loppu!